noniin. koitan olla mahdollisimman ilosena ja pirtsakkana muiden ihmisten nähden/kuullen/jne, oman ja muiden mielenterveyden takia ja ettei mua vaan osoteltais sormella ja syytettäis turhaks emoks....
mutta kyllä se vaan osaa olla raskasta kun viikolla innostuu jostakin vaikka tietää ettei oikeestaan pitäisi, ja sitten viikonloppuna pääsee - jälleen kerran - pettymään vaikka sitä oikeastaan osasi odottaa, ja sitten pääsen taas viettämään oikein ankeaa viikonloppua jolloin vaan istun tietokoneen tai telkan eessä ja mietin että jaa, mitäs sitten, kukaan ei oo koneella ai niin joo kaikilla muilla on jonkinnäköstä meininkiä, menisinkö johonkin ai niin joo oon RAHATON.
ah ja oih kui ihanaa. ja tästähän voimme kiittää jälleen viime merkinnässäkin mainittua isoa pahaa.
miks tunnejutut on näin pirun vaikeita! ruvetaan kaikki tunteettomiks saatanan perkeleiks eikä tykätä kenestäkään muutenku kaveritasolla ja pannaan kaikkii. tai jotaki.
